Yläkouluikäisten ja vielä toisen asteen opiskelijoidenkin on vaikeaa löytää teksteistä olennainen sisältö. Vaikeus johtuu mielestäni heikosta luetun ymmärtämisestä. Varsinkin tietotekstien kanssa olen huomannut uutiskysymysten auttavan. Kysymykset Mitä? -Missä? -Kuka? -Koska? -Miten? -Miksi? ovat konkreettisia apuvälineitä tärkeimpien asioiden hakemiseen tekstistä.
Tekstistä luetaan aina ensin kaikki väliotsikot, jolloin saadaan kokonaiskäsitys luettavasta tekstistä ja sen jälkeen ryhdytään apukysymysten avulla selvittämään tekstin sisältöä yksi väliotsikko kerrallaan. Näin saadaan ensin kokonaisuus selville ja sen jälkeen tekstiä avataan pienemmissä paloissa. Pitkän tekstin pilkkominen pienempiin kokonaisuuksiin järkevästi on mielestäni varsinkin heikoille lukijoille tärkeä taito. Jos mekaaninen lukutaito on vielä heikko, on kerralla luettavan tekstin oltava riittävän lyhyt, jotta sen voi omaksua ja ymmärtää.
Vaikeammissa teksteissä voi ensimmäisen kappaleen käsittelyn tehdä yhdessä keskustellen, näin jokainen saa mallisuorituksen tehtävän tekemisestä. Samalla voidaan käydä myös keskustelua siitä, ovatko kaikki kysymykset juuri tässä tekstityypissä olennaisia, jääkö joihinkin kysymyksiin vastaus saamatta ja voidaanko päätellä, että joihinkin asioihin saadaan tarkennuksia myöhemmin tekstissä. Näin tehdään siis myös oppimista ja strategioita näkyväksi.
Yhdessä tekemällä opettaja saa lisätietoa tekstin kompastuskivistä kuin myös oppilaiden opiskelutekniikoista ja luetun ymmärtämisen ongelmista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti