Toiminnalliset harjoitteet lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen tukena

Monta mukavaa toiminnallista harjoitetta löytyy Henriikka Jussilan pro gradu-työstä (Tampereen yliopisto, 2015).

"Vaikeeta ja kivaa leikkiä!" - Toiminnalliset harjoitteet lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen tukena

Sieltä löytyy esimerkiksi ohjeet vaihda paikkaa-leikkiin. Leikissä oppilaat istuvat piirissä ja jokaisen eteen jaetaan kirjainkortteja. Kaikille ei tarvitse jakaa samoja kirjaimia, mutta jokaista kirjainta on oltava useammalla kuin yhdellä oppilaalla. Kirjaimia vastaavat äänteet tunnistetaan ennen aloittamista. Opettaja sanoo äänteen ja ne oppilaat, joiden edessä on kyseistä äännettä vastaava kirjainkortti, vaihtavat mahdollisimman nopeasti paikkaa keskenään. Peli-idean tullessa tutuksi opettaja voi myös sanoa kokonaisen sanan, jonka alkuäänteen mukaan oppilaat vaihtavat paikkaa. 

Lukemaan motivointia

Mysteerikassi motivoi lukemaan

Piikkiön kirjastossa houkuteltiin ihmisiä lukemaan Mysteerikassien avulla kesällä 2015. Kassi oli suljettu ja siinä luki ainoastaan, mihin teemaan sisällä olevat kirjat liittyvät. Aikuisten teemat vaihtelivat kalastuksesta kesäheilaan ja nuorten teemoja olivat mm. kyynel ja tukka pystyssä. Kasseissa oli 3-4 kirjaa ja/tai elokuvaa teeman mukaan.

 http://www.kuntsari.fi/2015/07/mysteerikassi-kannustaa-kokeilunhaluisia-lukemaan-2/

Ajattelin, että tällaista voisi soveltaa koulussakin millä tahansa luokka-asteella. Opettaja voisi koota Mysteerikasseja omalle luokalleen sopivilla teemoilla. Kaikille sopivia teemoja ovat ainakin eläimet, urheilu, huumori, tiede, askartelu, salapoliisit, runot yms. Kassissa voisi olla 2-3 kirjaa, joista voisi valita yhden, tai vaikka lukea kaikki. Lisäksi voisi olla ”En tykkää kirjoista” -teema. Tällaisesta kassista voisi löytyä eri tyyppisiä sarjakuvia, lehtiä ja/tai äänikirja. Koulujen omissa kirjastoissa ei tosin taida äänikirjoja olla, mutta kuunneltavaa löytyy myös netistä. Esim. Yle areena tarjoaa lapsille kaikenlaista kuunneltavaa saduista runoihin.

http://areena.yle.fi/radio/ohjelmat/lapset

Kaverivinkkaus innostaa lukemaan

Olen huomannut, että oma kolmasluokkalainen poikani voi innostua lukemaan kirjaa, jos joku hänen kaverinsa on sitä suositellut. Muuten hän sitten lukeekin lähinnä Aku Ankkaa.

Lukuinto-oppaassakin puhutaan kaverivinkkauksen toimivuudesta. Ajattelin, että luokassa voisi tehdä jotakin tämäntapaista:

Lukupiirin ja kaverivinkkauksen yhdistelmä:

Luokka jaetaan esim. 3-4 hengen ryhmiin. Ryhmän jäsenet lukevat saman kirjan lukupiirityyppisesti. He voivat vaikka sopia, mille sivulle kotona luetaan seuraavaksi kerraksi ja juttelevat sitten tunnilla kirjan tapahtumista. Ryhmä voi myös lukea kirjaa tunneilla yhdessä ääneen. Kun kirja on luettu, ryhmä tekee siitä jonkin kiinnostavan tuotoksen, esim. vinkkarivideon tai kirjatrailerin. Kirja esitellään muulle ryhmälle tuotoksen avulla ja sähköiset vinkkaustuotokset voi jakaa netissä muillekin kouluille.

Kirjaimien opettelua toiminnallisesti alaluokilla

Kirjaimien opettelua toiminnallisesti alaluokilla

Lapset voi jakaa neljän hengen ryhmiin ja pyytää heitä esittämään kirjaimia. Jotkut kirjaimet pystyy näyttämään yksinkin, mutta moniin tarvitsee kaverin apua. Samalla lapset oppivat ryhmässä toimimisen taitoja kun he miettivät, miten saisivat kirjaimen näytettyä. Kirjain myös jää paremmin mieleen kun on saanut miettiä konkreettisesti mihin suuntaan mikäkin viiva menee.
Tämän voi toteuttaa luokkatilassa jos siirtää pulpetteja syrjään tai pihalla.

Koulun hiekkakentän käyttö lukemaan oppimisen apuna

Monen koulun alueelta löytyy hiekkakenttä, johon saa kengänkärjellä tai kepeillä tehtyä kaikenlaisia merkkejä.

Lukemisen ja kirjoittamisen kannalta tässä voisi olla ainakin yhdeksi tunniksi tekemistä.

Hyviä puolia:
+ Kaikki voivat osallistua yhtäaikaa
+ Toiminnallisuus tulee kuin itsestään
+ Lapset tuottavat tekstiä itse, eivät saa opettajalta valmista pakettia
+ Vertaisoppiminen

- Säävaraus
- Päällekkäisyydet liikuntatuntien kanssa

Jokaisen tunnin tavoitteet ja aiheet opettaja voi miettiä tuntikohtaisesti.

Kirjainten muovailua / Menitkö vipuun?

Kirjainten muovailua

Ikäryhmä: Alle kouluikäiset.
Tehtävän tarkoitus: Tutustua kirjainten muotoihin.
Tehtävän ohjeet: Tee muovailuvahasta A-, B- ja C-kirjaimet.  

Menitkö vipuun?

Ikäryhmä: Alakoulun ylemmillä luokilla
Tehtävän tarkoitus: Herättää kielellistä kiinnostusta. Kehittää lukemisen ylempiä prosesseja - kutitella esiin ajatuksia vaihtoehtoisista lähestymistavoista ja vihjeiden löytämisestä tekstiä tarkasti lukien ja pohtien.
Tehtävän ohjeet: Opettaja esittää erilaisia pulmia ja kompakysymyksiä. Osaatko vastata oikein? Onko kysymyksiin monta oikeata vastausta, ja mihin kysymysten "oveluus" perustuu? Alla olevien esimerkkikysymysten lähteenä on Antero Vipunen.

Esimerkkikysymys 1: Mitä voi löytää tyhjästä taskusta? -Reiän.
Esimerkkikysymys 2: Eräs metsästysseurue lähti teltaltaan 50 kilometriä etelään; karhua ei ollut; sitten 50 km itään: karhu ammuttiin. Nyt he kulkivat 50 km pohjoiseen ja teltat olivat siellä. Minkä värinen oli karhu? -Valkoinen.
Esimerkkikysymys 3: Millä aamu alkaa ja ilta päättyy? -A-kirjaimella. 

Unesta tekstiksi/tarinaksi -projekti

Unesta tekstiksi, kirjoita teksti vaihe vaiheelta -projekti.

Unesta tekstiksi -kirjoitustehtävä eriyttää ylöspäin. Tehtävän vaihetta 1 voi valmistella joko ennakkoon tai ryhmäkeskustelulla. Kirjoittajat voivat hyödyntää kirjoitusprosessissaan myös Kirjoita teksti vaihe vaiheelta -projektin palautelomaketta.

Tiesitkö, että tutkimusten mukaan jokainen ihminen näkee unia joka yö, mutta useimmat unohtavat unensa herätessään? Unia voi kuitenkin oppia muistamaan. Jotkut unet saattavat piirtyä mieleen pysyvästi. Monet meistä muistavat jonkin erityisen pelottavan tai toistuvasti näkemänsä painajaisen. Unien sisältö saattaa muistuttaa tarinaa, mutta usein unen tapahtumien eteneminen on epäloogista. Esimerkiksi tapahtumapaikka saattaa vaihtua aivan yllättäen. Tapahtumat saattavat olla absurdeja eli järjettömiä. Unen tunnelma voi myös olla erityisen voimakas.

1. Kirjoita oma teksti näkemäsi unen tai unien pohjalta. a. Palauta muistiin näkemiäsi unia ja kirjaa vihkoon yksityiskohtia niistä. Voit muistella koko elämäsi aikana näkemiäsi vaikuttavia unia tai pitää viikon ajan unipäiväkirjaa. Kokoa muistamistasi unista ajatuskartaksi – tunnelmat – henkilöt – paikat – esineet – tapahtumat – värit – eläimet.

b. Valitse muistamistasi unista yksi sinua ravistellut painajainen, miellyttävä uni tai todentuntuinen uni. Laadi vihkoon suunnitelma unen tapahtumista, henkilöistä ja paikoista. c. Kirjoita unesi mahdollisimman tarkasti tarinaksi. Pyri välittämään unen tunnelma. Muista kappalejako. d. Keksi unitarinallesi otsikko. Muista oikolukea tekstisi ennen palauttamista.

Kirjoita teksti vaihe vaiheelta -projektin arviointilomake

Kirjoittaja: 

Tekstilaji: 

Tekstin otsikko: 

– Lisää taulukkoon pisteet 1–3 (1 = kehitettävää, 3 = erinomainen). – Kirjoita sanallinen palaute pistemäärän perään.

palautteen antajan nimi

kappalejako toimii 1–3

aloitus herättää kiinnostuksen 1–3

lopetus sopii kokonaisuuteen 1–3

houkutteleva otsikko 1–3

oikeinkirjoitus 1–3

Itsearviointi: Miten suunnittelin tekstin?

Mikä kirjoittamisprosessissa onnistui erityisen hyvin?

Mitä kirjoittamisprosessissa olisi kannattanut tehdä toisin?

Kirjoittaminen voidaan jättää ajatuskartan tasolle. Jos kirjoittaminen on vaikeaa, ajatuskartassa voi olla kuvia joista oppilas kertoo tarinan. Tehtävää on helppo muuntaa kohderyhmän mukaan. Aiheen valinta ja tekstin tuottaminen on jo usein vaikeaa, mutta tästä on helppo aloittaa. Arviointilomaketta voi muokata tai jättää kokonaan pois. Aihe on Otavan Särmä 7 opeoppaasta.

Lukemaan oppii vain lukemalla, ja kirjoittamaan kirjoittamalla. Kielellisten taitojen harjoittelu, kuten äännerakenteen tunnistamisen vahvistaminen ja puhutun tai kirjoitetun kielen yksiköiden välisten yhteyksien selventäminen ovat tehokkaimpia apukeinoja. Erityisesti yksittäisten äänteiden harjoitteluun löytyy esimerkiksi internetistä pelejä ja puuhaa. Muun muassa Papunetin tehtäväsivulta löytyy sanojen alkuäänteiden harjoittelemiseen liittyviä pelejä. Samalta sivulta löytyy myös muita tehtäviä, kuten ristikoita, joiden avulla voi harjoitella sanojen oikein kirjoittamista. Vihjekuvien lisäksi ristikon riville tulevan sanan pystyy myös kuuntelemaan. Myös Pikku Kakkosen internet -sivustolta löytyy paljon tekemistä ja esimerkiksi Puuhabussi -osiossa pystyy harjoittelemaan sanojen oikeinkirjoitusta.

Lukemaan opettelemisessa myös rytmiikan hallitseminen on tärkeää. Lukemaan oppimisen vaikeuksia pystyy ennustamaan muun muassa sillä, miten hyvin lapsi pystyy esimerkiksi taputtamaan rytmissä, tai miten hänen motoriikkansa toimii esimerkiksi erilaisissa hyppyharjoituksissa. Siksi olisikin hyvä, että lukemaan ja kirjoittamaan opettelemisen alkuvaiheessa harjoittelun tukena käytettäisiin mahdollisimman paljon mukana musiikkia, liikettä ja ääntä. Myös peili on hyvä apuväline äänteiden harjoittelussa, kun lapsi pystyy näkemään missä kohtaa suuta esimerkiksi kieli on minkäkin äänteen kohdalla.

Linkkejä esim.:
papunet.net/pelit/tehtävät
yle.fi/pikkukakkonen

Lukukoiratoiminta

Lukukoiratoiminnan ajatuksena on, että lapsi lukee haluamaansa tekstiä koiralle, ja saa samalla lukutaidon harjoitusta. Toiminta on levinnyt Suomeen Yhdysvalloista, ja sen ajatus perustuu eläinavusteiseen terapiaan. Lukukoiratoimintaa organisoi Suomessa kirjastot, ja sen tarkoituksena on edistää lukuintoa, ennaltaehkäistä luki-vaikeuksia, tehdä kirjastojen palveluja tutuiksi, parantaa lukutaitoa ja innostaa monipuoliseen lukemiseen.

Lapsen on yleensä luontaisesti helppo olla avoin eläinten seurassa ja eläimen läsnäolo rauhoittaa, mikä vähentää stressiä. Eläin ei arvostele, ja tämän vuoksi lapsen on helppo rentoutua lukemaan sille. On tärkeää, että lukukoira on tehtäväänsä soveltuva; sen tulee olla käytökseltään rauhallinen ja ennakoitava.

Lukukoiratoimintaa on monissa kirjastoissa, mutta yhteiset, valtakunnalliset pelisäännöt toiminnalle puuttuvat. Lukukoiratoimintaa siis kehitetään paraikaa, ja esimerkiksi Itä-Suomen kirjastoilla on lukukoiriin liittyvä hanke, jonka yhtenä tavoitteena on kouluttaa lukukoiraohjaajia.

Lähde ja aiheesta kiinnostuneille lisää:

Kansalliset suositukset lukukoiratoimintaan kirjastoissa:
http://hankkeet.kirjastot.fi/hanke/kansalliset-suositukset-lukukoiratoimintaan-kirjastoissa?language=en

Leikkejä sanavaraston laajentamiseen

Erilaisia aakkoslauluja voidaan leikkiä niin, että lapsi aina itse esittää kyseistä esinettä/asiaa, jota laulussa lauletaan (A niin kuin apina jne.). Kun sanat tulevat tutuksi, niin keksitään uusia sanoja, jotka alkavat kyseisellä kirjaimella. Tämä on lapsista usein hyvin hauskaa, kun näkevät minkälaisia esityksiä kavereilla on ja haluavat pistää paremmaksi.

Mitä vanhempi lapsi on, niin sitä vaikeampi sana voidaan näytellä, kun kyse ei ole enää aakkosten opettelusta (esim. tunteiden tai tapahtumien tunnistaminen ja ilmaiseminen). Samaa voi toteuttaa myös kuullunymmärtämisenä, kun lapselle luetaan ääneen kirjaa, jonka tapahtumia hän voi samanaikaisesti näytellä tai piirtää omalle paperille.

Sanaston opettelu onnistuu myös piirrä ja arvaa -tyylisenä pelinä. Jos on haastavia sanoja, niin opettaja voi piirtää ja koko luokka yhdessä arvata. Sitä hauskempaa yleensä luokalla on, mitä surkempi opettaja on taiteellisilta lahjoiltaan...

Miksi nämä pelit ovat äärimmäisen hyviä sanaston laajentamiseen? Kaikissa peleissä lapsi pääsee itse toimimaan ja liikkumaan, jolloin lapselle syntyy muistijälkiä pelkän äänen tai kirjoitusasun rinnalle. Samalla hän joutuu itse ajattelemaan miten jokin asia piirretään tai esitetään, jolloin se jää helpommin mieleen. Myös kaverin hauska esitys tai piirros voi saada entuudestaan vieraan asian tai sanan tulemaan tutuksi. 

sanaston + paikanilmaisujen harjoittelua

Sanastoa voi harjoittaa bingo-ruudukon avulla. Oppijoiden tasosta riippuen ruudukoissa voi olla valmiina joko kuvia tai sanoja. Opettaja esittää kysymyksen ja oppilas etsii ruudukostaan sopivan vastauksen ja merkitsee siihen kysymyksen numeron. Oppilas huutaa "Bingo", kun hänen ruudukkonsa on täynnä.
Tehtävä tarkistetaan seuraavasti: Opettaja esittää uudelleen kysymykset ja bingon huutaja vastaa. Näin muutkin voivat tarkistaa, että kysymys ja vastaus sopivat yhteen.

Pehmoleluilla voi harjoitella paikanilmaisuja. Oppilaat nimeävät lelut ja sijoittavat ne luokassa eri paikkoihin. Opettaja kysyy: "Kuka on tuolin alla?" " Kuka on pöydällä?" ...Oppilaat vastaavat. Kun eri paikanilmaisut on käyty läpi ja oppilaat ovat oppineet käsitteet, piilottavat oppilaat lelut luokkaan ja antavat muille ohjeita niiden löytämiseksi.

Vähän jo vanhempien kanssa voi pelata Onnen pyörää, vrt MTV ja Janne "Ostatko vokaalin?" Porkka joskus vuosituhannen vaihteessa, jossa on tarkoitus arvata lause. Onnenpyörän säännöt alla olen lainannut wikipediasta. Itse olen käyttänyt onnenpyörän sijasta arpakuutiota ja pisteiden sijasta tulitikkuja/monopolipelin rahoja yms. Jos pyörittää ykkösen, menettää sekä tulitikkunsa/rahansa että vuoron (ns. rosvosektori). Jos taas saa kuutosen, menettää vain vuoron (ns. ohisektori). Muuten arvatessaan oikean konsonantin, saa arpakuution osoittaman luvun x konsonanttien määrän sanassa.

Nimi Onnenpyörä tulee isosta kiekosta, jonka eri sektoreihin on kirjoitettu pistesummia. Kahteen sektoriin on piirretty rosvo (rosvosektori) ja on myös neljä vuoronohitussektoria (ohisektori). Kilpailija pyöräyttää tätä kiekkoa, ja sen pysähtyessä katsotaan mikä sektori pysähtyi merkkinuolen kohdalle.
Summa-arvonnan jälkeen pelaaja saa arvata konsonanttia, esimerkiksi "N niin kuin nappi". Tutkitaan, onko arvattavassa lauseessa kyseisiä kirjaimia, jos on, onnenpyörän osoittama summa kirjataan pelaajan tilille. Jos kirjaimia oli kaksi, (esimerkiksi sananlaskussa ALKU AINA HANKALAA on kaksi N-kirjainta), summan saa kaksinkertaisena. Tienaamiaan pisteitä saa käyttää vokaalien ostamiseen. Vokaaleja ei voinut kuitenkaan ostaa kahdella vuorolla peräkkäin. Vokaalin ostaminen maksoi 300 pistettä. Halutessaan kilpailija voi yrittää ratkaista lauseen.
Jos onnistuu arvaamaan edes yhden kirjaimen, saa pyöräyttää uudelleen, muuten vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle. Jos kiekko pysähtyy ohisektoriin, vuoro siirtyy seuraavalle. Jos kiekko pysähtyy rosvosektoriin, pelaaja menettää lisäksi kaikki kyseisellä kierroksella ansaitut pisteet. Vuoro vaihtuu myös, jos kilpailija ratkaisee tehtävän väärin tai ei tee mitään viiden sekunnin kuluessa siitä, kun viimeinen hänen arvaamansa kirjain on käännetty tai arvaa kirjaimen, joka on jo arvattu.

Esimerkkipeli

_ _ _ _   _ _ _ _   _ _ _ _ _ _ _ _  (kilpailija arvaa N)
 
_ _ _ _   _ _ N _   _ _ N _ _ _ _ _  (kilpailija arvaa L)
 
_ L _ _   _ _ N _   _ _ N _ _ L _ _  (kilpailija ostaa vokaalin A)
 
A L _ _   A _ N A   _ A N _ A L A A  (kilpailija ratkaisee lauseen)
 
A L K U   A I N A   H A N K A L A A

Pieniä kirjain-, äänne-, tavu- ja sanaharjoituksia lukemaan opetteleville

Lukemaan opetteleville hauskoja harjoituksia ovat monet tässä blogissa jo esitellyt pelit ja leikit. Eräs suosikkini mainituista on sanaselityspeli Junior Alias, jossa sanakorteissa on mukana myös kuvat. Alias-kortteja voi käyttää vaikka kuinka monin eri tavoin, kuten luokittelu- tai nimeämisharjoituksena sekä yleensä lukitaitojen opetteluun.  Laadukkaan ja kieleltään rikkaan lastenkirjallisuuden lukeminen ja luetun läpikäyminen yhdessä lapsen/lasten kanssa tukee kehityksen eri osa-alueita varsin kokonaisvaltaisesti. Loruttelu, riimittely sekä kaikki kielellä leikkiminen on hauskaa. Parhaimmillaan käytetyt menetelmät täydentävät toisiaan ja eri tavoin oppivien lasten sanavarasto, lukivalmiudet, kertova puhe ja muut kielelliset valmiudet kehittyvätkin ikään kuin leikin ja muun mukavan sivutuotteena – lapsen näkökulmasta katsoen.

Lasten kanssa on helppoa ja motivoivaa aloittaa esimerkiksi oman nimen kirjainten tunnistamisesta. Tätä voi toteuttaa eri tavoin. Esimerkiksi seuraavalla tavalla saadaan mukaan toiminnallisuutta ja liikettä: opettaja antaa lapsille ohjeen, vaikkapa: ”kaikki ne, joiden nimen alussa on J-kirjain saavat hypätä ilmaan kolme kertaa”. Kirjain voidaan samalla näyttää lapsille, jotka vielä tuntevat kirjaimia heikosti.  Voidaan myös käyttää laminoituja lasten nimikortteja, opetella tunnistamaan toisten ryhmän lasten nimiä ja laskemaan kirjaimia. Kirjaimiin tutustumisessa on hyvä hyödyntää erilaisia työtapoja. Kirjaimia voidaan mm. taivuttaa piippurassista, leikata lehdistä tai muodostaa oman kehon avulla.

Lasten mielestä on myös hauskaa tutustua kirjoittamisen alkeisiin muovisten kirjainten avulla esimerkiksi seuraavaan tapaan: Opettaja on valmistellut tuokion valitsemalla sanan (ajankohtaisen tai muutoin motivoivan) ja laittamalla pussiin sanan sisältämät kirjaimet. Kukin lapsi saa vuorollaan nostaa pussista yhden kirjaimen ja asettaa sen kaikkien nähtäväksi pöydälle. Tämän jälkeen kirjaimia asetellaan vuorotellen peräkkäin (lapsi saa päättää, mihin kohtaan jonoa kirjaimensa asettaa). Käydään kunkin kirjaimen kohdalla läpi sitä vastaava äänne sekä kirjaimen nimi. Kirjanjonosta alkaa kirjain kirjaimelta muodostua sana, yleensä aluksi ”epäsana”, jonka opettaja lukee, ja oppilaita naurattaa. Kun sana on lopulta lähes valmis, kaikki tietenkin arvaavat sen ja saavat yhdessä kokea löytämisen riemun. Jos joku arvaa sanan jo kauan ennen kuin kirjaimet ovat järjestyksessä, voidaan yhdessä hakea kirjaimille oikeaa paikkaa kirjain-äänne-vastaavuuden kautta: ”mikähän kirjain tähän sitten tulisi? S-Y-K---, S vai Y?” Äänteet luetaan venyttäen.  

Kirjainten ja äänteiden kautta ja käytännössä toki rinnallakin voidaan siirtyä tutkimaan tavuja. Oma nimi voidaan taputtaa tavuiksi ja tavut voidaan laskea.  Sanojen muodostaminen valmiita tavuja yhdistämällä on yleensä hauskaa ja tehokasta. Voidaan myös pohtia, kuinka monta erilaista sanaa saadaan alkutavuun erilaisia lopputavuja liittämällä. Samalla sanavarasto karttuu, esimerkiksi alkutavuun UU- voidaan liittää lopputavu -NI, -SI, -HI (”mikä ihmeen uuhi?”).

Kuten alussa totesin, näissä hommissa on helposti mukavaa. Opettajan näkökulmasta kaikkein hauskinta on kuitenkin ehkä huomata, että kun perusasiat ovat hallussa, menetelmien suhteen vain mielikuvitus on rajana.

Musiikki

Musiikilla on lähes taianomaisia voimia, joita kaikki voivat käyttää hyväkseen musiikillisista kyvyistään ja taidoistaan riippumatta. Musiikkitoiminta voi varsinaisten musiikillisten lähtökohtien ja päämäärien lisäksi sisältää monia muitakin tavoitteita, muun muassa äänteiden omaksumiseen ja lukemisvalmiuksien kehittämiseen, motoristen valmiuksien, avaruudellisen hahmottamisen ja loogisen päättelykyvyn kehittämiseen tähtääviä tavoitteita. 

Musiikissa ja puheessa on paljon yhteistä, esimerkiksi rytmiikka ja melodia. Lisäksi musiikki ja kirjoitettu teksti noudattavat molemmat merkitsemistapaa, jota täytyy lukea vasemmalta oikealle. Musiikin kuuntelukokemus harjoittaa yleistä auditiivista herkkyyttä, joka on yhtä hyödyllistä sekä musiikinkuuntelussa että fonologisten erityispiirteiden hahmottamisessa. Oppiessaan lauluja ja niiden sanoja oppilaat voivat sitoutua lukemaan myös kirjoitettua tekstiä. Lisäksi musiikki ja soittaminen voi motivoida lukemaan. 

Esimerkiksi kellopelien soittamiseen voidaan luontevasti yhdistää myös lukemaan opettelua tukevaa rytmiikka- ja tavuttamisharjoittelua. Myös kehorytmiikkaa voidaan hyödyntää lukemaan oppimisessa esimerkiksi tavuttamiseen liittyen. Kun tavuttamiseen yhdistetään kehollinen kokemus tulee oppimisesta kokonaisvaltaisempaa. Musiikin tukena voidaan lisäksi käyttää kuvia. 

Helpotusta yläkoululaisen ja lukiolaisen kirjallisuuden lukemiseen

Pari käytännön vinkkiä, millä helpottaa vaikkapa yläkoululaisen tai lukiolaisen tutustumista kirjallisuuteen. Toimii esim. maahamuuttajataustaisella lukiolaisella ja oppilaalla, jolla on lukivaikeus ja lukeminen hidasta, epämieluisaa ja työlästä.

1. Äänikirjojen avulla on helppo "kahlata" vaikkapa kirjallisuuden klassikoita. Hyviä kokemuksia on äänikirjan ja paperikirjan yhdistämisestä. Äänikirjaa voi kinesteettinen tyyppi kuunnella vaikka lenkkipolulla tai kuntopyörää polkien.

2. Maahanmuuttajanuoret ovat hyvällä menestyksellä tutustuneet suomalaisen kirjallisuuteen Mauri Kunnaksen kirjojen avulla, myös lukiossa.

        

Konkreettisten esineiden yhdistäminen tekstiin

Lukemaan oppimisessa on tärkeää, että lapsi ymmärtää useilla sanoilla (subjektiiveilla) olevan olemassa konkreettisia vastineita. Tätä ymmärrystä syventää montessori-tyylinen tehtävä, jossa konkreettisia esineitä yhdistetään tekstiin.

Oppilaalla voi olla erilaisia pieniä laatikoita, joihin on lisätty 10-20 laminoitua sanaa ja niitä vastaavat konkreettiset pienikokoiset esineet. Oppilaan tehtävänä on löytää sanoille oikeat parit.

Miten harjoitus etenee?

Aseta kaikki esineet alustalle ja kerro oppilaalle, että ajattelet yhtä esinettä. Oppilas saa arvata mitä esinettä ajattelet ja riippumatta siitä mitä hän arvaa, kerro ajattelevasi jotain toista esinettä. Kerro oppilaalle, että annat hänelle vihjeen. Kirjoita sitten yksi sanoista pienelle paperin palaselle ja pyydä oppilasta ääntämään sana. Auta oppilasta, mikäli hän tarvitsee apua. Pyydä oppilasta sijoittamaan kirjoitettu sana sitä vastaavan esineen kohdalle. Jatka antamalla tällaisia vinkkejä, kunnes kaikki esineet on nimetty. Ota sitten esille laminoidut sanat ja anna hänen sijoittaa laminoidut sanat oikeiden objektien kohdalle itse. Jos oppilas haluaa, niin hän voi vielä itse kirjoittaa omat sanakortit ja tarkistaa oikeinkirjoitus laminoiduista sanakorteista.

Lähde: Montessori Phonetic Object Box

Juna Jup- peli

Juna Jup on kielellisiä valmiuksia kehittävä peli, joka on suunniteltu erilaisten kielellisten harjoitteiden toteuttamiseen leikin, kuvien ja sanojen avulla. Peliin kuuluu kahden kokoisia värillisiä kuvakortteja, isoja ja pieniä. Korttien avulla voi kielellistä tietoutta harjoittaa erilaisten valmiiksi annettujen leikkien ja pelien avulla tai niillä voi itse varioida haluamiaan tapoja. Pelissä on kuvakorttien lisäksi sanakortit pienaakkosin, tavutetuin pienaakkosin ja suuraakkosin. Pakettiin kuuluu myös juna, jossa on sinisiä ja punaisia vaunuja. Kortteja voidaan lajitella junan vaunuihin alkukirjaimen mukaan joko vokaaleihin tai konsonantteihin. Materiaalia voi käyttää myös kielellisten taitojen arviointiin. Se soveltuu myös luku- ja kirjoitustaidon  harjaannuttamiseen. Kuvakortteja voi käyttää hyvin myös erilaisten nopean nimeämisen harjoituksiin.

Pelipakettiin kuuluu myös puheopetukseen soveltuva tehtäväpaketti ja opettajan opas.

Materiaali on monipuolinen ja soveltuu monella tapaa ja myös eri-ikäisten kanssa käytettäväksi.

sanasto, alkuäänne, alkutavu, tavutus, nimeäminen, ääntäminen, puheen tuottaminen, kuvan ja sanan yhdistäminen

Riimikortit

Riimien avulla lapsi oppii tunnistamaan kielen äänteitä ja vertailemaan eri sanojen yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia äänteiden perusteella. Riimittely opettaa lapsia myös kielen monipuoliseen käyttöön.

Riimipareja voidaan harjoitella esimerkiksi riimikorteilla, joissa riimipareja harjoitellaan loruttelun avulla. Toisissa korteissa on lorun alku, jonka aikuinen lukee (esimerkiksi "sano lammas, sulta lähti---") ja toisessa korteissa on vain kuvia tai sanoja, joista lapsen pitää etsiä loruun sopiva riimipari ("hammas").

Riimikorteissa voi myös olla vain sanoja/kuvia, jotka käydään aluksi yhdessä lapsen kanssa läpi. Tämän jälkeen lapsi etsii korteista riimiparit. Riimikortteja voisi käyttää myös niin, että aikuinen laittaa esille tietyt kortit ja lapsen pitää tunnistaa mikä niistä ei kuulu joukkoon (esim. "koulu", "joulu", "kissa").

Aarteenetsintää

Aarteenetsintää voi toteuttaa monella tasolla. Vihjeet voivat olla yksittäisiä sanoja (mahdollisesti kuvan kera), jotka vinkkaavat seuraavaan paikkaan tai tehtävään tai ratkaistavia tehtäviä, joiden ratkaisu vie eteen päin. Aarteenetsintää voi tehdä yksin tai ryhmässä. Arvoituksen selvittäminen voi parantaa motivaatiota ja keskittymistä.

Koira-(eläin)avusteisuus voi myös parantaa motivaatiota toistoa vaativiin tehtäviin. Eläimelle lukeminen ja esimerkiksi rapsutustauko joka virkkeen/kappaleen/luvun jälkeen voi auttaa. Kirjoittamisessa voi ajatella samaa tai voi esimerkiksi sopia montako sanaa pitäisi kirjoittaa. Sitten opettaja antaa pulpetille saman määrän koiran nameja. Jokaisen kirjoitetun sanan jälkeen voi antaa koiralle namin.

Lukuleikkejä!

Leikkien tarkoitus on herättää lapsen mielenkiinto ja kiinnostus kirjoitettua kieltä kohtaan sekä innostaa lasta selvittämään niiden sisältö.

Tavoitteena kokosanan hahmottaminen, sanojen vertaaminen ja sanojen yksityiskohtien esim. kirjaimien ja tavujen erottaminen.

- Ympäristön sanoittaminen, luokkahuoneen erilaisia paikkoja ja asioita sanoitetaan esim. O-VI, TAU-LU, PÖY-TÄ, TUO-LI jne.
- Värit, punaisen ilmapallon vieressä lukee PU-NAI-NEN jne.
- Perusmuodot, ympyrä, kolmio, neliö piirroksin ja tekstein
- Lotto:
Jossa voi olla aapisesta tuttuja sanoja tai hahmoja, eläimiä, kulkuneuvoja, hedelmiä tai marjoja, värejä jne. Lapsen alustassa voi sanat kirjoitettuna tai kuvina ja hänellä voi olla pussi, josta hän nostaa saman sanahahmo ja hänen täytyy lukea/ hahmottaa oikea sama sana tai laudalla oleva kuva. Korteissa voi olla myös lyhyitä lauseita, kahden- kolmen sanan lauseita esim. KOI-RA SYÖ LUU-TA tai KIS-SA JUO MAI-TO-A ja lauseet pitää osata yhdistää oikeaan kuvaan laudalla.
- Muistipelit:
Esim. Herra Hakkaraisen Aakkosmuistipeli, samalla kun harjoitellaan aakkosia ja kirjainten muotoja, loruilua sekä lukemista.
Muistipelikortit, joissa kuvien sijasta on sanahahmoja, tavuja, kuva ja sitä vastaava lyhyt lause sekä kirjaimia, isoja sekä pieniä sekä kuva valitulla kirjaimella alkavasta esineestä tai asiasta.
Kim-leikki:
- On esineitä, asioita lattialla tai pöydällä ja yksi otetaan pois niin, ettei toiset leikkijät nää. Asiat tai esineet voivat olla kirjoitetussa muodossa KIS-SA, TA-LO, KA-LA jne. Tässä leikissä otetaan pois kirjoitettu teksti.
- Toiminnallinen leikki: Luokan lattialle on laitettu laminoitu kortti, jossa on kuva tai kirjoitettu teksti ja opettaja tai toinen oppilas näyttä vaikka A-kirjainta, etsi sana tai kuva jossa on A-kirjain tai joka alkaa sillä ja toisen oppilaan toisten apuna tulee etsiä se. Voidaan näyttää alkutavua esim. KA-, kuvaa jne. 

Nimeämiseen liittyviä harjoituksia

Sanasanko tai esinepussi

Näytä lapselle kuva ja pyydä häntä nimeämään se.

Kun lapsi on nimennyt kuvan,taputtakaa sana yhdessä.

Jos lapsi nimeää puutteellisesti totea ”niin, siinä on… ”

Tämän jälkeen kerro lapselle kuvasta ja kuvaile kuvaa tai

tee lapselle kysymyksiä kuvasta, jos lapsen kehitys on jo pidemmällä.

Esim. ” Aivan tässä on auto. Autolla voi ajaa. Auto on ajoneuvo. Millä muulla välineellä voi ajaa?” ”Minkä värinen auto teillä/meillä on?)”

tai ”Aivan siinä on appelsiini. ”Appelsiini on hedelmä.”

”Minkä värinen appelsiini on?” ”Mikä on sinun lempihedelmäsi?”.

Tärkeää on kertoa lapselle kuvassa olevan asian yläkäsite (hedelmä, ajoneuvo, leikkikalu, eläin: maatilan
eläin, villieläin, jne.).

Kuvien tunnistaminen kuuleman perusteella

Laita lapsen eteen vähintään neljä kuvaa ja pyydä lasta laittamaan sankoon/purkkiin

sanomasi sana. ”Laita sankoon/purkkiin ___________”. Jos lapsi ei löydä sanomaasi
kuvaa, kertoile kuvasta lisää ja kuvaile sitä: ”Se on eläin/ Sillä voi ajaa / Se on syötävää”
jne. Jos lapsi ei edelleenkään ole löytänyt sanomaasi kuvaa, voit näyttää lapselle kuvan ja
sanoa ”Tässä on ____________”. Tämän jälkeen lapsi voi laittaa kuvan sankoon/purkkiin.


Kuvien lajitteleminen yläkäsitteiden mukaan

Aseta lapsen eteen kolme purkkia. Tämän jälkeen laita lapsen eteen sekaisin kuvia

esimerkiksi kolmesta kategoriasta kustakin neljä kuvaa (määriä voi lisätä lapsen taidon
mukaan). Laita kategorioista esimerkki kuva valmiiksi jokaiseen purkkiin, merkiksi siihen
kuuluvista kuvista. Esimerkiksi aseta lapsen eteen appelsiini, banaani, omena, luumu,
auto, moottoripyörä, polkupyörä, juna, leijona, kameli, krokotiili ja virtahepo. Tämän
jälkeen, laita purkkeihin: greippi, rekka-auto ja seepra. Laittaessasi kuvia malleiksi
purkkeihin, kerro lapselle: ”Nyt sinun pitäisi lajitella nämä kuvat ryhmiin, etsiä kuville koti.
Tässä purkissa on eläinten koti (laita seepra-kuva tähän purkkiin), Tässä purkissa on
hedelmien koti (laita purkkiin greippi-kuva) ja tässä purkissa on ajoneuvojen koti (laita
purkkiin rekka-auto-kuva). Nyt lajittele sinä loput kuvat purkkeihin.” Auta lasta tarvittaessa
kysymyksillä. Jos lapsi ihmettelee ”mihin jokin kuuluu” voit kysyä häneltä esim. ”Mitä
_________ tehdään?” ”Voiko sen syödä/ voiko sillä ajaa / Onko se elävä/hengittääkö se?”

jne. Kun kaikki kuvat on lajiteltu purkkeihin, voi kuvia vielä tarkastella uudestaan. Levitä

yhden purkin kuvat lapsen eteen. Nimetkää kuvat yhdessä ja pohtikaa, mikä kuvien

yhteinen nimi on?


Lähde: https://peda.net/lappeenranta/varhaiskasvatus/kehitt%C3%A4minen/stko/stko2:file/download/a2051df1205f061edaa6d4a2368ab3b8ebbf5502/Suomi%20toisena%20kielen%C3%A4%20opetussuunnitelma.pdf

Sujuvuuden harjoittelu

Lukemisen sujuvuuden harjoittelu vaatii paljon toistoja. Lukemisen sujuvuutta voidaan verrata muihin automatisoitumista vaativiin taitoihin kuten pyörällä ajamiseen. Ensimmäisillä lukukerroilla lukijan voimavarat keskittyvät kirjain-äännevastaavuuksien hallintaan. Kun perustaitoa toistetaan riittävän monta kertaa, alkaa kirjainta vastaavan äänteen hakeminen sujua paremmin ja voidaan siirtyä isompiin yksiköihin kuten tavuun. Taidon automatisoituessa päästään lukemaan kokonaisia lauseita niin, ettei tekniseen suoritukseen tarvitse käyttää kaikkea energiaa. Lukemisen sujuvuus on taito, joka kehittyy vain harjoittelemalla. Mitä enemmän lapsi lukee, sitä sujuvammaksi hän tulee. Mikä tahansa lukeminen kehittää taitoa edelleen, olipa se sitten sarjakuva, kauppalista tai tietokonepelin tekstit.

Harjoitteita:

- Toistava lukeminen: Samaa tekstiä, sanoja tai sanan osia luetaan useaan kertaan. Menetelmän taustalla on ns. automatisaatiohypoteesi; ajatus siitä, että kun luettava materiaali tulee tutuksi, sen lukeminen tarkentuu ja nopeutuu lukemisen automatisoitumisen myötä. Toisto on lapselle myös erittäin palkitsevaa, koska lukeminen sujuu kerta kerralta sujuvammin. Toistavaan lukemisharjoitukseen voidaan liittää ajanotto eli mitata, kuinka kauan tekstin lukemiseen kuluu aikaa. Koska lukuaika väistämättä paranee toistojen myötä, lukija kokee mielihyvää edistymisestään.

- Minuuttilukeminen: Toistavan lukemisen versio, jossa katsotaan, kuinka pitkälle lukija ehtii annetussa ajassa. Samaa tekstiä, sana- tai tavulistaa luetaan esimerkiksi viisi kertaa joka päivä viikon ajan. Suurin minuutissa luettu sanamäärä merkitään lukuvihkon taulukkoon jokaisen viikonpäivän kohdalle. Toistettaessa lukija yleensä pääsee aina vain pidemmälle luetussa materiaalissa, mikä usein toimii itsessään rohkaisevana palautteena.

- Luetaan ääneen joka päivä: Lapsen oma kuulohavainto tukee näköhavaintoa. Näin sanojen ja tekstin oikea rytmitys ja tauotus tulevat myös selvemmiksi. Jos lapsen peruslukutaidossa ilmenee puutteita, on tärkeää luettaa lasta mahdollisimman usein ääneen kahden kesken eikä koko luokan tai ryhmän kuullen, jolloin jännittävä tilanne heikentää lukemisen sujuvuutta entisestään.

- Parilukeminen/vuorolukeminen: Parin (usein aikuisen) kanssa luetaan vuorotellen ääneen sovittua tekstiä tai kirjaa. Luettava osuus voidaan merkitä etukäteen tai sopia niin, että pari jatkaa siitä, mihin toinen lopettaa. Jälkimmäistä tapaa noudattaessa vuoroaan odottavan lukijan on yritettävä seurata tekstiä samaan tahtiin, jotta tietää, mistä jatkaa. Näin tuetaan samalla myös hiljaisen lukemisen sujuvuutta. Parilukemista suositellaan käytettäväksi mahdollisimman usein, koska sitä pidetään yksin lukemista tehokkaampana ja motivoivampana harjoittelumuotona. Parina toimiva aikuinen voi samalla tukea ääneen lukemista, pyytää korjaamaan virheet ja antaa mallin sujuvasta lukemisesta. Harjoitus toimii myös motivoivana kotitehtävänä, sillä yhdessä vanhemman kanssa lukeminen usein innostaa lasta.

http://www.lukimat.fi/lukeminen/tietopalvelu/tukikeinot-1/sujuvuuden-harjoittelu

Sanaselityspelit

Kerrontakykyä, sanavarastoa, kielen ymmärtämistä, muistia ja vuorovaikutuksellisiataitoja voidaan hyvin vahvistaa myös perinteisten lauta- ja seurapelien avulla. Esimerkiksi alias-lautapelistä voi kehittää helposti monia eri versioita. Tarkoituksena on tunnetusti selittää pareittain tai ryhmissä kortin kuva tai sana sanomatta sitä suoraan ääneen. Pelistä voidaan tehdä sellainen muunnos, että parin tehtävänä on kuvailla kortin kuvaa/sanaa niin tarkasti, että toinen pari pystyy sen piirtämään paperille samalla. Mikäli selitystä tehdään kahden oppilaan voimin yhdessä, voidaan myös oppia toiselta uudenlaisia ilmaisuja, saada tukea ja yhdessä tuottaa rikasta kieltä. Yksi mahdollisuus on myös vuorotellen valita luokasta vaivihkaa joku esine ja kuvailla sitä tai vaikka antaa jokaisen oppilaan itse keksiä joku tunnettu hahmo tai ihminen, joita koitetaan sitten arvailla. Lukemattomia mahdollisuuksia eritarpeisiin löytyy ja kannattaakin työstää pelistä aina kyseisiä oppilaita kiinnostava versio. Nyt voisi esimerkiksi Pokemon-alias toimia joidenkin kohdalla mainiosti! 

Läpsypeli -Tavujen tunnistaminen

Läpsypeli -Tavujen tunnistaminen toiminnallisesti

Pelin ideana on harjoitella äänteiden ja kirjainten välistä yhteyttä.

Pelin kulku:

- Oppilasparilla on pulpetillaan tavukortteja, esim. AI, EI, OU, AU jne. sen mukaan kuinka paljon kirjaimia on ehditty opettelemaan.
- Opettaja sanoo sanan, esim. AU-TO.
- Oppilas läppää kärpäslätkällä AU-tavua.
- Pari/opettaja/koulunkäynnin ohjaaja tarkkailee (ja oikeasta läppäyksestä saa pisteen, mikäli halutaan kilpailla).
-Tavujen paikat vaihdetaan. Seuraavan tavun kohdalla läppäysvuoro vaihtuu/ kolmen oikean läppäyksen jälkeen vuoro vaihtuu.

*Eriyttäminen ylöspäin: Oppilas voi ”tuplaläpätä” sanan kaikki tavut oikeassa järjestyksessä.
*Eriyttäminen alaspäin: Oppilas voi läpätä sanan alkukirjainta. Tässä tapauksessa pöydällä voi olla pelkästään kirjainkortteja.

Lähde: Luokanopettajakollegalta lainattu ja muokattu idea. Hän on lainannut idean Alakoulun aarreaitasta
http://www.alakoulunaarreaitta.fi