Pieniä kirjain-, äänne-, tavu- ja sanaharjoituksia lukemaan opetteleville

Lukemaan opetteleville hauskoja harjoituksia ovat monet tässä blogissa jo esitellyt pelit ja leikit. Eräs suosikkini mainituista on sanaselityspeli Junior Alias, jossa sanakorteissa on mukana myös kuvat. Alias-kortteja voi käyttää vaikka kuinka monin eri tavoin, kuten luokittelu- tai nimeämisharjoituksena sekä yleensä lukitaitojen opetteluun.  Laadukkaan ja kieleltään rikkaan lastenkirjallisuuden lukeminen ja luetun läpikäyminen yhdessä lapsen/lasten kanssa tukee kehityksen eri osa-alueita varsin kokonaisvaltaisesti. Loruttelu, riimittely sekä kaikki kielellä leikkiminen on hauskaa. Parhaimmillaan käytetyt menetelmät täydentävät toisiaan ja eri tavoin oppivien lasten sanavarasto, lukivalmiudet, kertova puhe ja muut kielelliset valmiudet kehittyvätkin ikään kuin leikin ja muun mukavan sivutuotteena – lapsen näkökulmasta katsoen.

Lasten kanssa on helppoa ja motivoivaa aloittaa esimerkiksi oman nimen kirjainten tunnistamisesta. Tätä voi toteuttaa eri tavoin. Esimerkiksi seuraavalla tavalla saadaan mukaan toiminnallisuutta ja liikettä: opettaja antaa lapsille ohjeen, vaikkapa: ”kaikki ne, joiden nimen alussa on J-kirjain saavat hypätä ilmaan kolme kertaa”. Kirjain voidaan samalla näyttää lapsille, jotka vielä tuntevat kirjaimia heikosti.  Voidaan myös käyttää laminoituja lasten nimikortteja, opetella tunnistamaan toisten ryhmän lasten nimiä ja laskemaan kirjaimia. Kirjaimiin tutustumisessa on hyvä hyödyntää erilaisia työtapoja. Kirjaimia voidaan mm. taivuttaa piippurassista, leikata lehdistä tai muodostaa oman kehon avulla.

Lasten mielestä on myös hauskaa tutustua kirjoittamisen alkeisiin muovisten kirjainten avulla esimerkiksi seuraavaan tapaan: Opettaja on valmistellut tuokion valitsemalla sanan (ajankohtaisen tai muutoin motivoivan) ja laittamalla pussiin sanan sisältämät kirjaimet. Kukin lapsi saa vuorollaan nostaa pussista yhden kirjaimen ja asettaa sen kaikkien nähtäväksi pöydälle. Tämän jälkeen kirjaimia asetellaan vuorotellen peräkkäin (lapsi saa päättää, mihin kohtaan jonoa kirjaimensa asettaa). Käydään kunkin kirjaimen kohdalla läpi sitä vastaava äänne sekä kirjaimen nimi. Kirjanjonosta alkaa kirjain kirjaimelta muodostua sana, yleensä aluksi ”epäsana”, jonka opettaja lukee, ja oppilaita naurattaa. Kun sana on lopulta lähes valmis, kaikki tietenkin arvaavat sen ja saavat yhdessä kokea löytämisen riemun. Jos joku arvaa sanan jo kauan ennen kuin kirjaimet ovat järjestyksessä, voidaan yhdessä hakea kirjaimille oikeaa paikkaa kirjain-äänne-vastaavuuden kautta: ”mikähän kirjain tähän sitten tulisi? S-Y-K---, S vai Y?” Äänteet luetaan venyttäen.  

Kirjainten ja äänteiden kautta ja käytännössä toki rinnallakin voidaan siirtyä tutkimaan tavuja. Oma nimi voidaan taputtaa tavuiksi ja tavut voidaan laskea.  Sanojen muodostaminen valmiita tavuja yhdistämällä on yleensä hauskaa ja tehokasta. Voidaan myös pohtia, kuinka monta erilaista sanaa saadaan alkutavuun erilaisia lopputavuja liittämällä. Samalla sanavarasto karttuu, esimerkiksi alkutavuun UU- voidaan liittää lopputavu -NI, -SI, -HI (”mikä ihmeen uuhi?”).

Kuten alussa totesin, näissä hommissa on helposti mukavaa. Opettajan näkökulmasta kaikkein hauskinta on kuitenkin ehkä huomata, että kun perusasiat ovat hallussa, menetelmien suhteen vain mielikuvitus on rajana.