Meillä asuu kolmasluokkalainen junnu, jolle varsinkin lukemaan opettelu oli aika takkuista. Alkuopetuksen opettaja oli onneksi mielikuvitukseltaan varsin tuottoisa ja myöskin viitseliäs. Itse ajattelisin, että siinä vaiheessa, kun lapsilta sujuu jo lyhyiden tarinoiden lukeminen, voisi niihin liittyviä teemoja, henkilöitä ja esineitä käyttää luokkahuoneen "sisustuksessa". Oppilaat voisivat esim. tehdä tekstiin perustuvia rastitehtäviä, joissa he kiertäisivät luokassa rasteja ja vastaisivat tarinaan liittyviin kysymyksiin. Hyvällä säällä voisi saman siirtää lähiympäristöön. Esim. peikkotarinat saavat ihan uutta perspektiiviä lähimetsikössä.
Toinen asia, minkä omakohtaisesti olen kokenut helpottavan "lukuangstia", on tarinoista keskusteleminen. Se, että tarinalla ja lukemisella on merkitystä, tuntuu lisäävän mielenkiintoa nimenomaan sisällön omaksumiseen. Mikään ei edellytä, että keskustelut pitäisi käydä istualtaan, vaan tässäkin voitaisiin mennä vaikka pieniin piireihin, joiden keskellä on kysymyslappuja tms. Piirin keskiosasta kehälle päin voisi olla iso nuoli. Piiri pyörii musiikin tahdissa - verkkaiseen, jotta homma ei lähde lapasesta - ja kun musiikki pysähtyy, nuolen kohdalla oleva oppilas saa ottaa keskeltä lapun ja lukea kysymyksen. Mikäli lukeminen on hankalaa, voi kaveri auttaa. Kysymyksen kuultuaan piiri yhdessä pohtii vastausta, jonka jälkeen musiikki ja pyöriminen alkaa uudelleen. Tässä toki voisi käyttää myös esim. Twister-pelin pyöritettävää nuolta, ja oppilailla olisi omat tunnusvärinsä. Tällöin kysymykset voisivat olla lyhyen matkan päässä väreittäin jaoteltuina, ja oppilas hakisi kysymyksen sieltä.
Myös luettujen tarinoiden näytteleminen ja mahdollisesti erilaisen lopun keksiminen tarinalle voisi toimia toiminnallisuutta ja motivaatiota lisäävänä tekijänä. Näytelmät voisi myös videoida ja katsella vielä uudelleenkin yhdessä, tai videoiden avulla voisi näytelmistä tehdä minisarjan. Esim. näytellä kirjasta kappaleen tai kaksi kerrallaan, kunnes koko kirja on tehty eläväksi.
Tällaisin ajatuksin kohti uusia haasteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti