Lukuintoa ja muita hyviä juttuja
Lukuinto-oppaassa on monia käyttökelpoisia ideoita eri
luokka-asteilla tapahtuvaan opetukseen. Ideoiden toteutuksen ei tietenkään tarvitse
rajoittua äidinkielen opetukseen, vaan kirjoista ja erilaisista teksteistä
voidaan oppia minkä tahansa oppiaineen sisältöjä. Esimerkiksi draaman keinoin
voidaan oppia myös vaikkapa tunnetaitoja sekä sosiaalisia taitoja.
Yläkoululaisten – ja miksei alakoululaistenkin – kohdalla voidaan harjoitella
argumentointia keskustelemalla luetuista kirjoista ja niiden herättämistä
ajatuksista. Oikeastaan on lähes mahdotonta keksiä sellaista oppimisen aluetta,
jota ei näiden menetelmien kautta voitaisi lähestyä.
Työskennellessäni esiopetusikäisten lasten kanssa olen
päässyt kokeilemaan muutamia Lukuinto-oppaassakin esitettyjä lukemistaitoja
tukevia menetelmiä. Tässä niistä muutamia.
Helppo tapa visualisoida vuoden mittaan luettujen kirjojen
määrää ja niiden nimiä, joihin voidaan tarpeen tullen palata, on rakentaa
”lukutoukkaa”. Kaikessa yksinkertaisuudessaan seinälle siis kiinnitetään toukan
pää (olen antanut lasten piirtää ja askarrella tämän), jonka vartalo alkaa
muodostua osio kerrallaan ”palloista” eli värikkäistä ympyröistä, joille on
kirjoitettu luetun kirjan nimi. Lukuvuoden lopulla toukka voi parhaimmillaan
kiertää vaikkapa pitkälle ympäri luokkahuonetta. Myös draama on toimiva ja
motivoiva menetelmä, joka mahdollistaa mm. erilaisten tekstien jatkotyöstämisen
lasten kanssa. Luetun kirjan jälkeen oppilaat voivat itse ideoida ja esittää
ryhmälle/luokalle kirjan pohjalta syntyneen pöytä- tai nukketeatteriesityksen.
Esityksessä voidaan käsitellä vaikkapa kirjassa esiintynyttä teemaa sen
synnyttämän eettisen pohdinnan näkökulmasta. Itse olen käyttänyt menetelmää
kiusaamisaiheen käsittelyyn lapsilähtöisesti. Myös ns. sadutus on yksi keino
saada lapsi tuottamaan kerrontaa. Lapsen alusta loppuun sepittämä satu voidaan
lisäksi kuvittaa ja kansittaa, jolloin lapsen tuotoksesta syntyy melkein ihan
oikea kirja.
Ääneen lukeminen on esiopetusikäisten kanssa toimiessa
käytännössä päivittäin toistuvaa toimintaa. Esiopetuksen lisäksi täydentävään
päivähoitoon osallistuvan lapsen päivä on pitkä, joten ääneen luetulle sadulle
jää kyllä aikaa vähintäänkin lepohetkellä. Erityisten lukutuokioiden yhteydessä
on tärkeää lukea eläytyen. Joskus tähänkin voi yhdistää pöytäteatteria tai
lasten mielenkiinnon herättävää rekvisiittaa, mutta välttämättä tämä ei ole
tarpeen. Kokemukseni mukaan myös tarkkaavaisuusongelmaiset lapset jaksavat
keskittyä pitkänkin kirjan kuuntelemiseen, kun lukeminen toteutetaan riittävän
eläytyen. Kirjan kautta voidaan motivoida lapsi keskustelemaan monenlaisista
asioista. Lukuinto-oppaassa mainittiin tärkeäksi se, ettei kirjaa lukeva
aikuinen piilota omia reaktioitaan kirjaa lukiessaan. Tämä on osa kirjaan
eläytymistä, jonka myös aikuinen kokee hyvää lastenkirjallisuutta lukiessaan.
Olen itse kokenut tärkeäksi myös sen, että kirjassa esiintyneistä ratkaisuista
on voitu keskustella myös kriittisesti, jos tähän on ollut tarvetta; esimerkiksi silloin, kun kirjan loppuratkaisu ei ole tyydyttänyt lasta, joka on
odottanut toisenlaista ratkaisua (näin on käynyt myös itselleni – aikuisiässä).
Joskus kirjassa tuntuu olevan ristiriitaisuutta tai ulkoasuun tai kieleen
liittyviä puutteita, joihin huomio saattaa kiinnittyä. Nämä keskustelut
saattavat kuitenkin vaatia oppilaalta jo melko kehittyneitä kognitiivisia taitoja.
Tietokirjat ovat oma lukunsa. Jo tietokirjan tunnistaminen
nimenomaan tietokirjaksi lisää oppilaan ymmärrystä erilaisista teksteistä. Osa
lapsista uppoutuu niihin intohimoisesti tietyssä kehityksensä vaiheessa. Tätä
kannattaa hyödyntää eri tavoin. Olen itse kerran pyytänyt oppilaita tuomaan
eskariin heitä kiinnostavan tietokirjan. Tutustuimme sitten näihin kirjoihin
vuorotellen yhdessä, mutta niin, että kirjan tuonut oppilas sai ensin itse
kertoa kirjasta jotakin. Sitten opeteltiin yhdessä jakamisen taitoja, tiedon
etsimistä (”siellä jossain on se maailman myrkyllisin käärme, missä se
onkaan?” - taitavimmat osaavat etsiä aakkostetun sisällysluettelon tai sivunumeron perusteella) ja kirjan kunnioittavaa kohtelua. Jatkotyöstäminen on sitten voinut
olla vaikkapa askartelua tai piirtämistä/maalaamista kirjojen aiheiden pohjalta
(lapsen oma ideointi).
Vielä joskus kokeilisin mielelläni Lukuinto-oppaan
innoittamana tietokoneohjelmien ja sovellusten avulla esimerkiksi animaatioiden
tekoa, tarinoiden tuottamista ja nauhoittamista (mm. Story Wheel) sekä tietovisojen
laatimista (mm. Kahoot), jotka kaikki tarjonnevat paljon mahdollisuuksia oppimisen
suhteen oppisisällöistä riippumatta. Isomman joukon yhteisöllisistä
projekteista minua kiinnosti erityisesti Lukuinto-oppaassa ehdotettu koko
koulun järjestämä kirjamessutapahtuma koulupäivän aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti