Pelit ovat tarinoita. Parhaimmillaan pelit ovat loistavia tarinoita ja monesti pelatessa syntyy uusia tarinoita, joista kerrotaan kavereille vielä vuosia myöhemminkin. Jos pelaaminen on merkittävä osa oppilaan/nuoren elämää, niin se on otettava huomioon.
Eräällä entisellä oppilaallani on lukihäiriö, eikä hän ollut omien sanojensa mukaan koskaan lukenut ainuttakaan kirjaa "kannesta kanteen", vaikka hän oli jo 16-vuotias.
Hän oli hyvin kiinnostunut pelaamaan tietokoneella sotapelejä (esim CS:GO, CoD, jne.), joten monien epäonnistuneiden luku yritysten jälkeen päädyin tarjoamaan hänelle sotakirjallisuutta. Minulla ei käynyt mielessänikään yrittää tarjota "taas uutta tappavan tylsää klassikkoa" (oppilaan kommentti), vaan päädyin Sven Hasselin teoksiin.
Taktiikkani oli suoraviivainen. Koska oppilas ei itse suostunut kirjaa lukemaan, aloin lukea sitä itse ääneen. Valitsin tarkoituksella lukuja, joissa oli paljon toimintaa ja taisteluja. Pysähdyin välillä keskustelemaan oppilaan kanssa kun kirjassa esiintyi jokin hänen tuntema ase tai ajoneuvo. Oppilas saattoi puhua kirjan aseesta ja pelaamistaan peleistä koko loppu tunnin. Käytin tätä taktiikkaa koko viikon lukien kirjaa noin 15 min päivässä. Loppuviikosta oppilas halusi itse alkaa lukemaan saman kirjailijan toista kirjaa. Kolmen viikon jälkeen oppilas oli lukenut kirjan lopulta kokonaan. Hän oli hyvin tyytyväinen kirjaan ja oli erittäin ylpeä itsestään. Lukihäiriöstä kärsivälle lyhyenkin kirjan lukeminen on vaativa suoritus. Onkin tärkeää valita kirja oikein. Tällöin ei ole olemassa roskaromaaneja.
Oma poikani on taitava lukija, mutta ei silti ollut innostunut lukemaan ennen kuin keksin ehdottaa kirjoja, jotka kiinnostavat häntä. Häntä kiinnostavat kirjat ovat tositarinoita, esim. Sieluni kyyneleet, olin terroristi ja Myyty! Orjaksi, vaimoksi, vangiksi Jemeniin. Näiden kirjojen luetuttamisessa oli myös takaa-ajatuksena avartaa hänen maailmantietoaan ja ymmärrystään siitä, mikä tekee ihmisestä terroristin. 14-vuotiaan mediasta saama käsitys kun on melko rajoittunut :) Rohkeasti siis luetuttamaan muutakin kuin perinteistä lasten ja nuorten kirjallisuutta.
VastaaPoistaUnohdin kommentoida, että hienoa, että joku muukin (Jari!) on rohjennut valita erilaista, oppilasta innostavaa kirjallisuutta.
Poista