KIRJAVINKKAUSTA
YLÄKOULUSSA JA VANHEMPAINILLASSA
Olen
toiselta koulutukseltani kirjastonhoitaja. Työskentelin pitkään
sairaalakirjastossa ja kotipalvelussa. Työ oli sukua erityispedagogiikalle.
Kirjastossa kirjoihin ehti tutustumaan, sillä niihin oli pakko tutustua. Miten
muuten suosittaa (lue: vinkata) jotain älykkään romanttista kummalle tahansa
sukupuolelle luettavaksi sopivaa lyhytproosaa anglosaksiselta nykykirjailijalta?
Koulumaailmassa olen tehnyt ahkerasti ja innokkaasti yhteistyötä kirjaston
kanssa – aina viime vuosiin asti. Oppilaille suositeltavia kirjoja kun pitää
ehtiä lukemaan. Omaa lukuintoa on pidettävä yllä lukemalla. Jos ei lue, ei
kyllä voi innostaa eikä vinkatakaan.
Lukuinto-opas toimi oivallisena herättäjänä minulle, entiselle kirjastoammattilaiselle, joka oli jo päässyt unohtamaan, miltä into tuntuu. Lukuinto-opas on Opetus- ja kulttuuriministeriön kolmevuotisessa Lukuinto-ohjelmassa syntyneitten ideoiden koonti. Se on opas koulun ja kirjaston yhteistyöhön. Yhdessä saa enemmän aikaan, ja kirjasto on yhteistyöhakuinen ja luonteva yhteistyökumppani koululle ja yksittäiselle opettajalle. Oppaassa muistutetaan, että lukutaidon edistäminen on muidenkin kuin koulun ja kirjaston asia. Tarvitaan lukevia esimerkkejä. Tarvitaan lukevia perheitä. Tarvitaan lukevia miehiä. Tarvitaan ehkä lukukoira tai jopa lukulehmä J
Ehdotan oman kouluni rehtorille seuraavan tehtävän vanhempainiltaohjelmaa ja vieläpä joka vuosi toistuvaksi, sillä projekteilla ja hankkeilla on taipumus unohtua:
Sovin
lähikirjastomme henkilökunnan kanssa, että teemme seiskaluokkalaisten kanssa
kirjastokäynnin, jonka tavoite on saada jokainen oppilas lainaamaan ainakin
yksi kirja, jonka hän voi esitellä ääneen (lue: vinkata) koko luokalle. Itse
valittujen kirjojen lisäksi kokoan vielä lisäkassillisen kirjoja, jotka
koulussa lyhyesti vinkkaan luokan oppilaille.
Annan kirjallisen ohjeen siitä, miten teos esitellään koko luokalle. On hyvä huomata, että tietokirjan esittely on hiukkasen haastavampaa kuin kaunokirjan esittely. Oppilaat saavat lukuaikaa kolme viikkoa. Lukiessaan he täydentävät ohjemonisteeseen muistiinpanoja mm. keskeisistä henkilöistä, heidän suhteistaan, aiheesta, tapahtuma-ajasta, teemasta ja juonesta. He valmistautuvat kertomaan, mikä teoksessa oli kiinnostavinta, mitä he jäivät pohtimaan, kenelle he kirjaa suosittelisiva,t ja miksi sekä mitä he kirjasta pitivät ja miksi. Lopuksi he lukevat teoksesta viiden sentin mittaisen, itseensä vaikutuksen tehneen näytteen.
Jokainen kirjaesittely (=vinkkaus) kuvataan, edellyttäen, että huoltaja on antanut kuvaamiseen Wilmassa luvan lukuvuoden alussa. Kuvatuista esittelyistä valitaan yhdessä ne kaksi, jotka näytetään seiskaluokkalaisten vanhempainillassa.
Samaan
aikaan toisaalla: vanhempaintoimikunnasta on sovittu kaksi seiskaluokkalaisen
vanhempaa, jotka ovat suostuneet kameran edessä kertomaan itseensä vaikutuksen
tehneestä kirjasta. Ohje kirjasta kertomiseen voi olla samankaltainen kuin
oppilaille annettu, mutta olennaista kuitenkin on, että aikuinen kertoo,
millaisen vaikutuksen kirja teki ja miksi se kannatti (hänen) lukea.
Samanlaisen ohjeistuksen saa kaksi opettajakunnan vapaaehtoista opettajaa,
joitten kirjapohdinta siis myös voidaan kuvata etukäteen. Esittelyjen kesto
kannattaa tehtävänantoa säätelemällä rajata maksimissaan kolmeen minuuttiin.
Seiskaluokkalaisten vanhempainillassa alustetaan lyhyesti lukemisen merkityksestä ja siitä, miten tärkeää on, että lapsella on lukemiselle kotona malli ja kannustaja. Sitten katsotaan videoidut kirjaesittelyt, ja vanhemmille voi olla luokanohjaajien luokkiin vielä varattuna yhteisökortilla lainattuja kirjoja kotiin vietäväksi.
Vanhempainillasta
tämä lukemiseen kannustava osio saa haukata maksimissaan 15 minuuttia, joten
kannattaa suunnitella erittäin huolellisesti, mitä lukemisesta puhuu. Itse
voisin kertoa vanhemmille, että tutkimuksen mukaan kirjoja lukemattoman
17-vuotiaan sanavarasto on noin 17 000 sana, kun taas kirjoja lukevan
17-vuotiaan sanavarasto on 70 000 sanaa. Jokainen voi miettiä, miten
paljon enemmän työkaluja kirjoja lukevalla on maailmankuvansa ja itsensä
rakentamiseen.
Tässä on jo ihan valmis konsepti aikataulutuksia myöten, hieno!
VastaaPoista